Skandaali Lohjan 600-vuotisjuhlissa: Kuoro poistui kirkosta kesken jumalanpalveluksen “No, kun ne puhuivat ruotsia”

Lohja juhlii ensi vuonna 700-vuotissynttäreitään. Sata vuotta sitten bileiden pääsymaksu oli työläisille liikaa, mutta ei eliitilläkään ollut helppoa, sillä piispa Henrik ja Kustaa Vaasa joutuivat ratsastamaan liian pienissä haarniskoissa.
Sata vuotta sitten Lohjan synttäreillä oli tungosta. Sateenvarjojen ja lippujen takana näkyy yhteiskoulu eli Puu-Anttila ja vasemmalla Blomqvistin kauppa.
Sata vuotta sitten Lohjan synttäreillä oli tungosta. Sateenvarjojen ja lippujen takana näkyy yhteiskoulu eli Puu-Anttila ja vasemmalla Blomqvistin kauppa.

Lohjalla on asunut ihmisiä huomattavasti pidempään, mutta virallisesti Lohja täyttää 700 vuotta vuonna 2023. Ensimmäinen kirjallinen merkintä Lohjan seurakunnasta ja sen ensimmäisestä kirkkoherrasta Ingvalduksesta on vuodelta 1323. Tosin kyseessä on ”toisen käden tieto” eli myöhempi merkintä tällaisen asiakirjan olemassaolosta. Ja Lohjan seurakunta on ollut olemassa ennen tuota merkintääkin, joten juhlavuosi on epätarkka. Mutta vuosiluku on helppo muistaa, ainakin vanhemman väen, sen verran väkevästi meille paukutettiin koulussa Pähkinäsaaren rauhan solmimisvuotta, joka sattuu olemaan sama kuin tämä ensimmäinen merkintä Lohjan seurakunnasta.

Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät esittivät aikanaan, että 1923 vietettäisiin seurakunnan 600-vuotisjuhlia. Aloitteentekijöitä lienevät olleet kotiseututyön isä Robert Boldt ja opettaja Ilmari Sippola. Näistä Boldt kuoli kesäkuussa 1923, juhlien aattona. 

Juhlien valmistelut tehtiin talkoilla, ja mm. nuorisoseurat punoivat 1000 metriä köynnöksiä. Näitä oli myös keskustan lisäksi Lohjan asemalla, jossa vieraat otettiin vastaan. Kaikki tilaisuudet olivat maksullisia. Päätilaisuudessa istumapaikka maksoi 10 mk ja seisomapaikka 7 mk, joten moni pienituloinen työläinen joutui jäämään juhlasta pois. Jumalanpalvelukseen sentään pääsi ilmaiseksi. Juhlakenttä oli kirkon vieressä. Kunnanhuoneelle oli järjestetty yleisöravintola, ja pappilan lähellä olevassa puurakennuksessa oli yömajoitus pitkämatkalaisille. 

Kolmipäiväiset juhlat alkoivat perjantai-iltana 10.8.1923 kirkonkellojen soitolla ja torvisoitolla kirkon tapulista. Kirkko oli valaistu sadoin kynttilöin, ja samoin talojen ikkunoissa loistivat kynttilät. Lauantai alkoi torvisoitolla ja kotiseutupäivillä, jonka jälkeen oli tarkoitus tehdä kotiseuturetkiä. Säät eivät kuitenkaan suosineet, ”taivas itki keskellä yleistä iloa ja ilettävännäköiset pilvenrepaleet eivät hetkeksikään poistuneet vartiopaikaltaan”. 

Ruman ilman vuoksi tutustumisretkiä tehtiin vain Lohjan museoon ja yhteiskoulun valokuvanäyttelyyn. Iltapäivällä pidettyä ulkoilmajuhlaa sade ei kuitenkaan pilannut. Ulkoilmajuhlan puheitten ja soiton jälkeen pidettiin urheilukentällä kilpailuja ”Lohjan urheilun isän” Ilmari Sippolan toimesta. Illalla pidettiin suomenkielinen juhlailtama yhteiskoululla ja ruotsinkielinen Åsvallassa. 

Sunnuntai oli kolea, mutta ei kuitenkaan satanut. Yleisöä oli kertynyt Lohjalle enemmän kuin koskaan ennen. Kirkossa pidettiin ensin suomen- ja sitten ruotsinkielinen jumalanpalvelus. Juhlien ikävin episodi syntyi, kun suomenkielisen jumalanpalveluksen jälkeen lähes kaikki kuoron jäsenet poistuivat kirkosta.

Lohjan 600-vuotisjuhlien aikaan näkymä kirkolle oli tällainen.

Iltapäivällä pidettiin ulkoilmajuhla. Puheitten ja musiikin jälkeen seurasi historiallinen kulkue, jossa olivat mm. kirkkoherra Ingvaldus, piispa Henrik ja kuningas Kustaa Vaasa. Vaatetus oli saatu Kansallismuseosta. Ratsastavat ritarit kokivat olonsa epämukavaksi, sillä haarniskat painoivat ja olivat lisäksi liian pieniä, sillä ihmisten keskikoko oli kasvanut vuosisatojen saatossa. Hevosten ohjaaminen oli väenpaljoudessa hankalaa, kun lisäksi haarniskat kalisivat ja kolisivat. Ilmari Sippola esitteli yleisölle kulkuetta ja sen hahmoja ”hauskalla tavalla”. 

Juhlat päättyivät vesper-konserttiin kirkossa ja juhlapäivällisiin yhteiskoululla. Maanantaina pääsivät juhlissa laulaneet kuoropojat ”rääppiäisiin”, ja monenlaisia herkkuja oli jäänyt jäljelle. Pojat saivat mm. rosollia ja jäätelöä. Lihahyytelöä ei moni ollut maistanutkaan, ja leikkeleet olivat sellaisia, ”ettei niitä tavallisessa työläisperheessä syöty koskaan”. 

Koleassa säästä huolimatta oli Lohjan keskustassa väkeä mustanaan. Suomen lippua ei 1923 vielä pahemmin käytetty, mutta joku ”merihenkinen” oli hankkinut kolmionmallisia laivalippuja.

650-vuotisjuhlissa 20 000 juhlijaa ja satojen metrien jonot

Lohjan seurakunnan 650-vuotisjuhlaa vietettiin jälleen Laurin päivän tienoilla, 11-12. heinäkuutä1973.

Seurakunta lähetti 13 000 kirjettä lohjalaisiin koteihin, joissa pyydettiin osallistumaan talkoilla juhlien järjestämiseen. Martat järjestivät muonitustehtävät, ja lohjalaiset musiikinharrastajat, kuorot ja orkesterit, olivat miltei kaikki mukana juhlien ohjelmissa. Lähes jokaisessa tilaisuudessa soitettiin tai laulettiin. Kaikki tilaisuudet olivat maksuttomia. Pastori Vilho Haveri esitteli Pyhän Laurin kirkkoa kumpanakin juhlapäivänä. Kirkon vanhoista esineistä oli koottu näyttely, johon osa esineistä oli saatu Kansallismuseolta lainaksi.

Näin komealta Lohja näytti 650-vuotiaana.

Lohjan seurakunnan 650-vuotisjuhlat alkoivat lauantaiaamuna torilla, minne parkkeeratun ”juhlakuorma-auton” lavalta Kansan Raamattuseuran Logos-trio esitti musiikkia tamburiinin säestämänä ja kirkkoherra Kari Porra esitti juhlakutsun. Kirkkovaltuuston juhlakokous pidettiin iltapäivällä, ja illalla oli kirkossa alkajaistilaisuus. Kahdeksalta illalla oli vielä nuorisojumalanpalvelus, jonka jälkeen nuoret saivat munkkia ja limsaa. Juhlailta päättyi rukoushetkeen päivän päättyessä eli kompletoriumiin. 

Sunnuntaina klo 10 alkoi jumalanpalvelus, ja suuri osa yleisöstä joutui kuuntelemaan tilaisuutta kovaäänisten välityksellä ulkona tai kappelikirkossa. Kirkkokahvit juotiin Tytyrin koululla klo 11.30. Tungos koululla oli valtava ja sisäänpääsyä jouduttiin säännöstelemään. Vanhemmat ihmiset muistelivat kahvitellessaan viisikymmentä vuotta sitten pidettyjä juhlia ja olivat yleensä sitä mieltä, että ne olivat ainoat oikeat juhlat. Kirkkokonsertti oli klo 18 ja ulkoilmajuhla kirkkokentällä alkoi klo 20. Kirkkokahvien ja ulkoilmajuhlan väliin jäi runsaasti tyhjää aikaa, joten monet pitkämatkalaiset joutuivat lähtemään ennen ulkoilmajuhlaa kotiinsa.

Mutta yleisöä riitti, istumapaikkoja ei riittänyt läheskään kaikille, ja monet olivat tulleet jo tuntia aiemmin paikalle varatakseen paikan. Yleisöä riitti hautausmaan aidalta silloisen Centrumin seinään saakka. Ohjelmistossa oli esitelmä, musiikkia ja Aleksis Kiven näytelmä ”Lea”. Lapset juoksentelivat edestakaisin, mutta siitä ei kukaan pahemmin närkästynyt. Oli vain hyvä, että juhlassa oli mukana paljon lapsia, sillä heille ei juhlapäivien aikana järjestetty omaa ohjelmaa. Ilta oli kylmä ja tuulinen, ja lopussa laulettiin hytisten kiitosvirsi. Juhlat olivat ohi, mutta vielä maanantaina seurakunnan edustajat kävivät Lohjan laitoksissa laulamassa, puhumassa ja tarjoamassa kahvikupposen. Kaikkiaan juhlatapahtumiin osallistui yli 20 000 henkilöä.

Kirkon 500:s juhlavuosi aiheutti melkoisen hämmingin

Seurakunta suunnitteli viettävänsä Pyhän Laurin kirkon 500-vuotisjuhlaa elokuussa 1986. Tämä herätti hämminkiä, sillä miten yli 660-vuotias voi valmistautua 500-vuotisjuhliinsa? Puurot ja vellit menivät monella sekaisin, seurakunnan ja kirkkorakennuksen merkkijuhlia oli vaikea hahmottaa erillisinä. 

Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät otti kannan, jonka mukaan kirkon 500-vuotisjuhlat pitäisi jättää juhlimatta. Kirkon vanhimmat osat oli rakennettu 1300-luvulla ja nuorimmat 1500-luvulla, joten ajoituksesta ei ollut varmaa tietoa. Ajatus kirkon ja seurakunnan merkkipäivien juhlimisesta eri ajankohtina tuntui muutenkin vieraalta. Sen sijaan olisi syytä pitää suurimittaiset urkujen käyttöönvihkiäiset ja kolmisenkymmentä vuotta kestäneen kirkon restauroinnin päättäjäiset. Pyhän Laurin kirkon uudet urut vihittiin joulukuussa 1985, jolloin saatiin myös päätökseen Lohjan 20 vuotta kestänyt Suuri Urkuriita. Mutta se on kokonaan toinen tarina.

Vieraskynässä hyvin tunnetut lohjalaiset ja Lohjaa hyvin tuntevat levittävät Lohjalovea.

Jaa: